Kulttuurisektorin uusimmat jekut löydät jatkossa osoitteesta vapaa-aika.kyweb.fi

 Jep jep..

Vuoden kovimman kuntiksen aikataulu, olkaa hyvät:

21 Open Decks
22.45 Funky Chairmen
23.30 OD feat. Ricu Flair
24 Happoradio
01 Joonas Hahmo
02.30 OD

Lippuja myydään vielä keskiviikkona HSE:n ala-aulassa 12&14 välitunnilla.
Liput 8€. Alumni/juuri valmistunut? Ota yhteys: kulttuuri()kyweb.fi.

 Tervetuloa!

KY:n vuosijuhlakuntiksen loppuiltaa yläkerran osalta tanssittaa Joonas Hahmo. Omia sinkkujaan ahkerasti maineikkaanAjunabeats-labelin kautta julkaiseva Hahmo on ollut viime vuodet mukavassa noususuhdanteessa. Tässä Joonaksen mietteitä ennen vuosijuhlakuntistakeikkaa: 

Kuka olet? Mistä tulet? Minne olet menossa?
Olen Joonas Hahmo, tulen Tampereelta ja toivottavasti matkalla eteenpäin!

Sinut valittiin Suomen klubeilla soittavien dj:den taholta vuoden tuottajaksi 2007, eikä sijoituksesi ollut hassumpi myöskään vuoden 2008 äänestyksessä. Onko menestystä odotettavissa myös tämän vuoden osalta?

Vuonna 2007 mulla oli poikkeuksellisen paljon muiden artistien poppibiisejä radiosoitossa, josta tämä titteli pitkälti johtui. Menestyksestä tämän vuoden osalta en osaa vielä sanoa.

Olet tehnyt yhteistyötä viimeaikoina mm. Antti Tuiskun (tuottanut hitit Sekaisin ja Levoton) ja Alex Kunnarin kanssa sekä vetänyt omaa sooloprojektia. Onko luvassa lisää yhteishankkeita vai onko fokus nyt Joonas Hahmossa?
Tässä oikeastaan tulee vastaus myös edelliseen kysymykseen. Eli fokus todellakin on tällä hetkellä omissa tuotannoissa sekä DJ keikoissa. Teen paljon keikkaa keski-euroopassa ja venäjällä, sekä tietenkin suomessa. Poppituotantoa teen aina kun sopiva juttu tulee eteen, mutta en niitä tällä hetkellä niin aktiivisesti metsästä.

Vuosijuhlakuntis kokoaa yhteen mahtavan määrän Helsingin kauppakorkeakoulun ylioppilaskunnan jäseniä. Mikä on palvelulupauksesi tulevan kuntaillan yleisölle, eli mitä on lupa odottaa?

Ehkä jotain aavistuksen erilaista kun mitä normaalisti yökerhossa kuulee, mutta varmasti tanssittavaa!

Joonas Hahmon neljä P:tä?
Puhelin, Passi, Pizza, Porno

Heräät Vuosijuhlakuntiksen jälkeisenä aamuna avokonttorista Happoradion Aki Tykin ja pääsihteerimme Kimmo Kääriän välistä. Mitä on tapahtunut?
Sitä minäkin tässä ihmettelen!

Lisäinfoa kuntiksesta täältä.

Tsekkaa infot muualla tapahtuu osiosta.

Nyt se on täällä!

Vuosijuhlakuntista 2009 vietetään torstaina 26.2.2009 Apollo live clubilla.
Kattaus on kertakaikkiaan loistava! Kakun ja boolin lisäksi juhlakansan juhlatuulesta vastaavat illan aloittava salaperäinen FUNKY CHAIRMEN sekä vuoden ensimmäisessä kuntiksessa, Back to Kuntis kuntiksessa itsensä kuntalaisten tietoon tuonut dj-kollektiivimme KY OPEN DECKS.

Illan pääesintyjinä nähdään tänä keväänä kultalevyrajan Kaunis minä -albumillaan rikkonut HAPPORADIO sekä vuoden tuottajaksikin valittu house-dj JOONAS HAHMO. Happoradiolta on syytä odottaa erittäin kovaa showta ja keikkakuntoa – soivathan bändin hitit Ché Guevara, Tavikset, Puhu äänellä jonka kuulen ja Hirsipuu todella ahkerasti maamme radioissa ja keikkapaikoilla.

Tilaisuus on ei avec, haalarit joo -tyyppinen ja 8 euron hintainen lippu kannattaa hommata etukäteen. 

Lipunmyynnit:
Yläkertsi keskiviikkona 11.2. kello 9-11
HSE:n ala-aula kello 12 & 14 välitunnit
ti 17.2., to 19.2., ma 23.2., ke 25.2. ja to 26.2.

TERVETULOA!

Lue lisää vuosijuhlaviikon ohjelmasta täältä.

Torstain Back to kuntiksessa esiintyy KY-OpenDecks. Seuraavassa lyhennelmä ajatusten vaihdosta KY-OD:n Matin ja Timon kanssa.

Mistä on kysymys?

Matti: Musiikista.
Timo: Ei ihan mistä tahansa musiikista, vaan DJ-vetoisesta musiikista. Elektroninen on liian kapea määritelmä… oikeastaan mitä vaan tanssittavaa, mitä voi levyn kautta soittaa.

KY-OpenDecksin missio?

Timo: Tanssittaa ihmisiä.
Matti: Arvot ovat vielä tällä hetkellä niin implisiittisiä, ettei niitä voi lähteä vielä enempää purkamaan.
Timo: Lähemmäs parikymmentä tyyppiä on käynyt soittamassa ja vielä runsaammin porukkaa käynyt kuuntelemassa. Eli, mitään ei laiteta ennakolta lukkoon, vaan antaa homman muotoutua asioiden edetessä.
Ja muistaa pitää, että yleisöllehän tässä soitetaan.
Matti: Tutustuttaa ihmiset monipuolisesti musiikkiin. KY-OpenDecks voisi toimia iisinä kanavana kiinnostuneille ihmisille. Jos vaikka omat kaverit eivät kovin eksoottista musiikkia kuuntele, niin KY-OpenDecksin kautta pystyy tutustumaan uusiin tyyleihin.

Miten hommaan pääsee mukaan?

Timo: Tulee vaan mukaan KY-OD:n sessioihin tai nykimään kuntiksessa hihasta.
Matti: Ja ei haittaa, jos ei ole koskaan levareilla yms. soittanut.
Timo: Yksi naispuolinen kaveri tuli sessioon, eikä ollut todellakaan koskaan musiikkia yleisölle soittanut. Pienen ja vaivattoman opastushetken jälkeen hän sai ihan selkeen kipinän touhuun ja innostui soittamaan.

Mistä idea KY-OpenDecksistä sai alkunsa?

Timo: Mursumessuilla tuli puhetta jonkun ihan random-tyypin kanssa erilaisesta musiikista ja huomasin, että selkeää vastakaikua oli ilmassa. Ja siitä tuli idea laittaa forumeille ketjua kehiin.
Matti: Joo Timo huuteli foorumeilla ja mä vastasin kutsuun…

Mitä on torstaina luvassa?

Matti: Bileet! Meillä on paljon soittajia, jotka tykkäävät monipuolisesti kaikenlaisesta DJ-vetoisesta musiikista. Mitään genrerajoja ei olla vedelty.
Timo: Luvassa on monipuolinen selektio eri musiikkityylien tanssittavimpia kappaleita ja sellaista soundia, jota ei ehkä aikaisemmin ole tullut kuultua.

Kiitos pojat!

On melkein jouluaatto, mutta avokonttorissa palaa edelleen valo. Lievätkö itse tontut vallanneet avokonttorin, vai pukkiko se sielä valmistautuu aattoillan rientoihin… Totuus on joskus taruakin ihmeellisempää, niin nytkin. Kulttuurisektorihan se siellä purkittelee kiireistä syksyään. Paljon on tehty, paljon on opittu, kivaa on ollut ja myös kevääksi on valmisteltu kaikkea mukavaa kuntalaisten riemuksi.

Kiitokset kaikille aktiivisille kuntalaisille, tapahtumissamme käyneille ja niitä järjestelleille! Erityiskiitos jaosto- ja kerhoaktiiveille unohtamatta tietysti ihanaa Kulttuurivaliokuntaamme!

Joululoman ja tulevan tilinpäätöksen myötä Janne I saa vastuuvapautuksen, mutta vain tehdäkseen tilaa seuraajalleen Janne II, jolle toivomme kaikkea hyvää ja onnea ensi vuoden haasteisiin! Onnea myös muu hallitus09 sekä uusi Kulttuurivaliokunta 2009!

Onnea ja menestystä sekä piparintuoksuista joulua kuntalaisille,

toivottaa Kulttuurisektori!

ps. Kiitokset vielä hienoille kuoroillemme KYL:lle ja KYN:lle loistavan tunnelmallisista joulun viettoon virittäneistä konserteista. Jatkattehan laadukasta työtänne ja kuntalaisten ilahduttamista myös vuonna 2009!

Seuraavassa kaksi luottovaliokuntalaistamme Ellu ja Joona kertovat kokemuksistaan kuluneesta vuodesta Kulttuurivaliokunnassa.

KUVA-vuoteni

Ajatus lähteä mukaan Kulttuurivaliokunnan toimintaan syttyi vuosi sitten syksyllä halusta päästä toteuttamaan kaikkia niitä upeita tapahtumia, joihin olin itse pienenä mursunrutkulana osallistunut. Vuodenvaihde toteutti unelmani, kun sain tietää että pääsisin osaksi ryhmää, joka on hioutunut vuoden aikana huipputiimiksi ja vallannut ison osan sydämestäni.

Raitis tammikuu – kyllä, kyse oli vedosta – päättyi idearikkaissa merkeissä, kun suuntasimme intoa puhkuen luonnonhelmaan Hauholle viettämään mieleenpainuvaa mökkiviikonloppua! Ensimmäisen illan vietimme uudella Kulttuurivaliokunnan kokoonpanolla ideoiden yömyöhään erilaisia tapahtumia; tästä ideointiriihestä syntyivät muun muassa vuoden 2008 uudet kulttuuritapahtumat Kevään korkeakulttuuriviikko, jossa ihastelimme muun muassa balettia ja tutustuimme sikareihin ja viineihin sekä Massiivimökki, joka nostatti jo tutuksi tullutta, ainutlaatuista KY-henkeä. Lauantaina seuraamme liittyivät myös viime vuoden KUVAlaiset, jotka kerrottuaan meille KUVA-vuoden kokemuksistaan muuntautuivat kanssamme illan teeman mukaisesti Romanialaisiksi kerjääjiksi – ei sitä tiedä, mihin tämä taloudellinen taantuma meidätkin vie….

Kevään myötä KUVAlaiset jakoivat Romanialaista kansantanssiperinne-iloa välillä avokonttorissa, kadulla ja tietenkin erilaisissa tapahtumissa – ja yleisö hurrasi! Muuten kevät meni järjestäessä, yllättäen myös vierailun Vantaan Sokos-hotelliin sisältänyttä, Pariisin kulttuurimatkaa sekä Kevään kulttuuriviikkoa, joka oli siis täysin uusi tapahtumaviikko KY:llä. Upeita KUVA-hetkiä koin myös Hukkaputkessa ja Vappu-viikon tapahtumissa – tosin Vappupäivän aamuna 8.30 Ulliksella naama valkoisena ja vaaleanpunainen stetsoni päässä en kokenut olevani ehkä vakuuttavin järjestysmies Ylioppilaskunnan laulajille, mutta hieman huojuvana siitäkin pestistä selvittiin – kiitos KUVAlaisten säälihalien!

Kesälläkään KUVA ei levännyt. Tanssimme muun muassa trancea klo 1 yöllä tuntemattomalla Tammisaaren pellolla; Konemetsä kalpenisi sen menon rinnalla. Syksyllä monesti koetaan pientä järjestökrapulaa, mutta KUVA aloitti uuden lukuvuoden intoa puhkuen ja toinen toisiaan tukevaksi tiimiksi muodostuneena superjoukkueena. Jälleen uusi tapahtuma Massiivimökki lanseerattiin syksyllä Kiljavalla, jossa satapäinen kylterijoukko tutustui toisiinsa leirinuotion äärellä laulaen ja toistensa seurastaan nauttien. Mökin jälkeen oli vuorossa kv-viikko, jossa KUVA tarjosi kuntalaisille mahdollisuuden tuunata haalareitaan, juosta haalarit korvissa kolmosratikalla ja viikon päätteeksi mahdollisuuden tällekin valiokuntalaiselle kaivaa Manolo Blahnikit kaapista, kun Boston Night tanssitti jälleen pikkumustiin pukeutunutta kylterikansaa. Lisäksi KUVA on edistänyt syksyllä Suomen Itä-suhteita tarjoamalla upean Pietarin matkan ja tämän viikon Perjantaina (YHTEISTYÖSSÄ KOVAN kanssa) KUVA tarjoaa KY-perinteitä Syksyn lauluillan muodossa, johon rahtasimme KUVA-porukalla ”elintarvikkeita” aina Eestistä asti.

En malta odottaa ensi viikonloppua; Perjantaina järjestän lauluiltaa KUVAn kanssa, Lauantaina menemme koko ihanan <3 KUVAn kanssa valvomaan Ylioppilaiden soihtukulkuetta ja illalla vietämme pikkujoulua ja työstämme pipareita sekä Sunnuntaina kuvaamme ennennäkemätöntä videomateriaalia – intensiivistä KYLLÄ, ainutlaatuista yhteishenkeä EHDOTTOMASTI.

Kuitenkin KUVA-vuotena on riittänyt aikaa myös koululle, töille sekä todistettavasti erilaiselle kanssakäymiselle myös muiden ihmisten kanssa. KUVA-vuosi on ollut elämäni hauskin vuosi tähän asti. Töitä on tehty, mutta aivan mahtavalla yhteishengellä, jonka kaltaista harvemmin syntyy. KUVA on paras tiimi, missä olen työskennellyt – mun toinen perhe <3

- Yelena 

Mikä KUVA? Mitä siinä tehdään?

Monelle tutut neljä kirjainta, mutta silti ne helposti sekottuu jaostoihin sun muihin KY:n toimijoihin. KY:n Kulttuurisektoriin se liittyi jotenkin. Ne tiesin KUVAsta vaikka takana olikin jo melkein 1 työntäyteinen vuosi jaostossa. Osasin yhdistää KUVAAn (eli Kulttuuri Valiokuntaan) 3-kierroksen sekä Hukkaputken kaltaiset suuret ja näkyvät tapahtumat, sekä Pietarin kulttuurimatkan, jota kaverini oli ollut järkkäämässä. Päätin ottaa asioista vähän selvää ja kyselin tältä KUVAlaiselta kaveriltani hieman lisää KUVAsta ja sen toiminnasta.

Tämä kyselysessio koitui kohtalokseni – hyvällä tavalla. KUVA oli minulle, jo vuoden vanhettuneelle jaostoraakille, kuin valo pimenevän putken päässä. Herkullinen täyte siihen tyhjiöön joka minua loppuaan lähestyvän jaostovuoden jälkeen oli odottamassa. Jotain samaa, jotain erilaista, kuitenkin tärkeimpänä syynä oli kyltymätön mielenkiinto KY:n kulttuuria ja sen toteuttamista kohtaan sekä halu tehdä jotain konkreettista itse opiskelun ohella. Fraasilta kuin se kuulostaakin, en ole katunut siltä seisomalta tehtyä päätöstä hakea Kulttuurivaliokuntaan valiokuntahaussa.

Tiesin kyllä, että edessä oli paljon uutta ja ihmeellistä ja paljon paljon työtä. Koko prosessihan lähti liikkeelle valiokuntahaastattelulla, jota sai jännittää enemmän kuin tenttiä. Itse haastattelu oli lähellä työhaastattelua. vaikkakin ei ollut pukua päällä Olo oli aivan jäinen itse haastattelussa, mutta lopputulos on se mikä ratkaisee.

Piinaavan parin viikon odottelun jälkeen puhelin soi, aikaisin aamulla muistaakseni, oliskohan joululoma jo ollut käynnissä, puhelimessa möreä ääni lyhyesti ja ytimekkäästi sanoo että ”Sinut on valittu Kulttuurivaliokuntaan, onneksi olkoon, lisää ohjeita tulee mailissa”. Tästä se homma sitten lähti. Aivan vuoden alkuun pidimme järjestäytymiskokouksen, jossa käytiin koko vuoden KUVA:n toiminta läpi. Silmät aukesivat ainakin puolisenttiä lisää, samalla kuin käsitykseni KUVA:n toiminnasta laajeni. 3-kierroksen ja Hukkaputken ohella, siihen kuului myös esim. Vappubileet, Boston Night sekä lisäksi yhteistyö muiden valiokuntien sekä Teekkarijaoston kanssa VAIN osan tapahtumista mainitakseni. Lisäksi Kulttuuritoimintaa KY:llä kehitetään jatkuvasti ja suuri osa tästä kehityksestä tehdään KUVAn kautta. Olin siis päätynyt juuri oikeaan paikkaan, KY:n kulttuurin sydämeen.

Ensimmäisissä kokouksissa jaoimme vastuut Kulttuurivaliokunnan eri tapahtumista muiden KUVAlaisten kesken. KUVAn toimintahan on nimittäin projektiluontoista, jokaisella tapahtumalla on päävastuuhenkilö, joka pitää isot langat käsissä ja joka hoitaa että projekti toimii, sekä apujärkkäri(t) jakamassa vastuuta. Tämä projektien vetäminen oli minulle uutta, sillä jaostoissa olin tottunut pysyvään vastuuseen tietystä osa-alueesta. KUVAssa vastuu oli kokonaisvaltaisempaa ja sain käytännön kokemuksen projektien johtamisesta vastuuhenkilönä. Koko KUVAn hommahan toimii sillä tavalla, että jokainen KUVAlainen on jokaisessa KUVAn tapahtumassa järkkäämässä ja auttamassa, mutta muutamalla henkilöllä on kokonaisuudesta vetovastuu, että homma saadaan toimimaan.

Itse sain mahdollisuuden toimia keväällä KUVAn tiedottajana, vaikka en osannut Wordpressiä (blogieditointi-ohjelma) käyttää ollenkaan, niin hyvinhän se meni sittenkin. Käytännössä kirjoittelin blogitekstejä, kerroin KYwebin kautta mitä Kulttuurille kuuluu ja mitä kivaa tekemistä on KUVAn toimesta luvassa. Olin myös päävastuussa Pietarin Kulttuurimatkasta, sekä apujärjestäjänä Pariisin Kulttuurimatkassa, hienoja reissuja molemmat, jotka toivat kansainvälistä aspektia monipuolistamaan ennestään jo monipuolista toimintaamme. Ikinä ei tullut yksinäinen olo KUVAssa toimiessa, aina oli useampia henkilöitä tukena tekemässä. Ja hauskaahan se on väkisinkin hyvällä porukalla.

Aivan kuten muussakin KY:n toiminnassa, upeinta ja parasta on se porukka joka ympärillä toimii, niin myös KUVAssa. Alkuun vähän vieraammista henkilöistä tuli hyvin läheisiä KUVAvuoden aikana. Tekemällä työtä aamuviiden aikaan väsyneenä paikassa X, tulee tutustuttua hyvin ympärillä toimiviin kavereihin. Tällä en tarkoita vain ja ainoastaan KUVAlaisia (vaikka erityisen rakkaita ovatkin), vaan myös muita valiokuntalaisia ja sihteereitä, joihin toiminnan ohella tutustuu. KUVAssa kokee hetkiä, joita voi joskus työelämän täysin uuvuttamana haikeana muistella. Tai sitten se on vain hyvä syy kutsua vanha kööri kokoon ja vaihtaa kuulumisia.

En olisi alkuun uskonut, miten syvän vaikutuksen Kulttuurivaliokuntavuoteni on minuun jättänyt. Hieno vuosi, sanattomaksi vetää ja mikä tärkeintä, tunne siitä että on saanut antaa panoksensa KY:n kulttuurin luomiseen ja olla toteuttamassa ehkä näkyvimpiä KYn tapahtumista, lämmittää mieltä vielä pitkään. Paljon se ottaa, vielä enemmän se antaa sai taas hyvän esimerkin. Koulunkäynnistä se ei paljoa ota, vaikka välillä hieman rankempaa onkin.

Älä epäröi, jotkut asiat vaan pitää tehdä miettimättä!

- Joona

 ps. Alla ryhmäkuva kesän mökkireissulta.

Kulttuurivaliokunnan syksyn viimeisen tapahtuman aika on pian tullut. Rakas kulttuurivaliokuntamme KUVA järjestää yhdessä koulutuspoliittisen valiokunnan kanssa syksyn lauluillan perjantaina 5.12.2008. Lauluillat ovat KY:n merkittävimpiä perinnetapahtumia. KYNSSIT, nuo joka päivä(!) Espilän täyttäneet KY:n järjestämät tanssit aloitettiin 1950-luvulla ja vuonna 1958 syntyi legendaarinen Orkon lenkki -potpuri. Kynssien ja orkon lenkin 50-vuotisjuhlahengessä kokoontuu itsenäisyyspäivän aattona Kerhollemme, Yläkertsille, joukko vanhoja KY-aktiiveja, herra Orko itse sekä sinä, arvon KY-läinen.

Erityisesti Luvassa laulua, ruokaa, juomaa sekä tietysti aitoa KY-henkeä!

Tapahtuma alkaa kello 19. Lippusi tapahtumaan saat tiistaina 25. ja torstaina 27.11. kello 11.30 ja 13.45 välitunnilla.

Lauluillat ovat hinta-laatu –suhteeltaan erinomaisia, sillä hintaa tapahtumalle kertyy vain 10€, johon sisältyy loistavaa ammattilaisten tekemää ruokaa, sekä runsaasti maittavia juominkeja.

Paikalle kannattaa myös ilmoittautua Facebookissa.

Mikäli sinua kiinnostaa tulla mukaan jatkamaan KY:n kulttuuriperinteitä ja luomaan uusia, pidä silmällä KUVA:n blogia, josta löydät tietoa KUVA’09 hakemisesta lähipäivinä.

Klo on 6.25 Torstaina 13.pv Marraskuuta kun saavun KY:n eteen. Luulen jo olevani ensimmäinen paikalla (kuten matkanjohtajan kuuluukin) mutta ei, joku on sittenkin minuakin aikaisemmin paikalla, intoa puhkuen lähdössä samalle matkalle kuin 44muuta ylioppilaskuntamme jäsentä.

Pikkuhiljaa porukkaa alkaa putkahtelemaan eri puolilta ja koko matkaporukka saadaan hyvissä ajoin kasaan…tietenkin Karjaalta kotoisin oleva bussikuski on eksynyt ja tulee 10minuuttia myöhässä. Matka saadaan nopean nimenhuudon jälkeen käyntiin. Edessä on reilu 304 km matka ja rajanylitys joka vie pahimmassa tapauksessa usean tunnin. Matka käynnistyy hyvin unisissa meiningeissä, sillä puolet dösästä nukkuu, mikä on ajankohta huomioiden ihan ymmärrettävää. Kun matkaeväät on syöty, ollaan jo hyvässä vauhdissa, lähellä rajaa ja Rajahovia (ylihintainen huoltoasemaostoskeskus). Tässä pidämme puolen tunnin tauon ja jatkamme sen jälkeen rajamuodollisuuksiin.

Kuin ihmeen kaupalla, jonossa ei ole yhtään ketään ja ajamme suoraan rajanylityspaikalle. Syykin selviää oppaaltamme Bairilta. Talouskriisi on iskenyt niin pahasti Venäjää, että rekkaliikenne on hiljentynyt murto-osaan. Pääsemme rajan yli nopeammin kuin Räikkönen varikkopysäkiltä. Heti rajanylitettyämme (ilman ongelmia, propsit siitä ) pysähdymme vaihtamaan rahaa ja ostamaan eväitä dösään, jotta matka sujuisi vähän viihtyisämmin. Ja matkahan sujuu todella viihtyisästi, sillä bussin televisiosta meitä viihdyttää Dr. Housen päättymättömät tuotantokaudet ja viiltävä kyynisyys. On se hyvä sarja, pakko myöntää. Seuraavaksi pysähdymme tankkaamaan 12litraisen dieselkoneemme, ja samalla saamme ensikosketuksen ”Metsäkauppiaaseen”. Tällä kaverilla on pieni kioski farmariauton takakontissa, kuitenkin keskittyen siihen olennaiseen: votkaan, suklaaseen, tupakkaan ja olueen. Kuin pieni kioski Sörnäisissä. Tämän pysähdyksen jälkeen alkaakin jo Pietarin miljoonakaupungin lähiöalueet ja huomaamme, että vastassa on todellinen jättikaupunki ruuhkineen. Ohi vilahtelee moderneja toimistotaloja ja neuvostoghettoja ja luxusmersuja (MB S600) tummennetuin takalasein.

Oppaamme Bair kertoilee taustatietoa Pietarista ja ympärillä olevista taloista, välissä puhutaan talouskriisistä ja Pietarin sushi-ravintola villityksestä. Kierrämme osan ruuhkasta menemällä kehätietä hotellille (Hotelli Rossiya, 3tähteä). Majoitumme hotelliin ja moni käy tässä välissä syömässä ja lähikaupassa. Ensimmäisen päivän ohjelma on kevyt, pitäen sisällään iltajokilaivaristeilyn suklaa ja skumppatarjoilulla. Pietari on upea iltavalaistuksessa, etenkin Nevajoelta katsottuna. Sadat palatsit ja upeat sipulikirkot valoineen pitävät matkaporukkamme suut auki laivan edetessä Pietarin kanaaleja pitkin. Välissä pitää väistää paria, vähän matalampaa siltaa ettei pää osu sillan kaiteeseen. Pietaria ei turhaan kutsuta Pohjolan Venetsiaksi. Risteilyn jälkeen osa porukasta jatkaa Pietarin yöhön ja osa lähtee dösällä kohti hotellia. Hotellilla kaikki menevät hammaspesulle ja nukkumaan…tai sitten laitetaan pystyyn kunnon huonebileet, villi huhu kertoo että kahden hengen huoneessa oli parhaimmillaan 25ihmistä ja tarjolla oli lentomeetwurstia (!?). Kaikki huoneet siis 2hengen huoneita, erittäin viihtyisiä. Itse menin matkaporukasta kai ensimmäisenä nukkumaan, veloitti pahasti edellisyön 5tunnin unet, (enkä tiennyt huonebileistä).

Perjantaiaamu koittaa, ja edellisyön huonebileitä ja Pietarin yöelämää käydään läpi aamiaispöydässä (joka oli monipuolinen, perinteinen ja sisältyi hintaan, NAM!) Tukevan aamiaisen jälkeen vuorossa on vaihtoehtoinen ohjelmanumero, Katariinan Kesäpalatsi, n.25km Pietarista johonkin suuntaan. Ilahduttavaa huomata että suurin osa porukasta rankasta illasta huolimatta taistelee itsensä mukaan ja matkaan lähtee n.36 ryhmämme jäsentä. Kesäpalatsi on vakuuttava rakennus pihapuutarhoineen ja ”dokausmajoineen” ja meripihka ja peilisaleineen (kyllä, keisareillakin piti olla joku dokauspaikka, jossa ördätä). Täytyy sanoa että oli ihan mukavan kokoinen ”kesämökki” Katariina suurella, toisaalta tämä on ymmärrettävää maassa, jossa yleisin häälahja aatelisten ja valtionpäämiesten keskuudessa taisi olla palatsi. Pietarissa on n.360 palatsia, ihan kiva määrä, kuulemma osa on myytävänä, kun kaikkien korjaukseen ei riitä kaupungilla rahat (vink vink KY:n edustajisto ja talouspäällikkö!).

No anyways, Katariinan Palatsi oli ehdottomasti visiitin arvoinen. Sitten vain takaisin Pietariin ja nopea käynti Hotellilla ja syömässä (nopein MCdonalds keikka historiassa, juoksupurilainen ei ole niin hyvä kun istualleen syöty). Sitten seuraavaan ohjelmanumeroon, joka on Eremitaasin kierros. Eremitaasi on kuin Louvre tai MoMa, tuhansine huoneineen täynnä mittaamattoman arvokasta tavaraa ja taidetta. Kannattaa olla enemmän aikaa kun 3 tuntia ja HYVÄ OPAS. Itse eksyin ryhmästämme ja päädyin pienen tehoryhmän kanssa kiertämään Eremitaasia ja melkein lensin ulos museosta kun herätin kovalla äänelläni vahingossa vihaisen vartijamummon. Näitä Guard Grannyjä oli museon jokainen huone täynnä. Asiaa ei tietenkään edistänyt kielimuuri, onneksi tajusin vaihtaa huonetta ja lopettaa viiltävän analyysini ennen kuin mummolta meni hermot. Eremitaasin jälkeen oli vapaa-aikaa Pietarin keskustassa. Keskustassa sompailun jälkeen nopea visiitti hotellille ja siitä ryhmässä baariin kätevästi bussilla. Baarina toimi Rossi’s aivan pääkadun (Nevski Prospekt) vieressä. Allekirjoittanut lähti taas ensimmäisten joukossa hotellille, taksilla halki öisen Pietarin, mukava matka, vaikka ei reitti ollut yhtään tutun oloinen, ontuvalla Venäjän kielen taidolla saattoi harjoittaa myös alkeellista kommunikaatiota pelkääjän paikalta. Villit huhut kertovat että osa porukasta jatkoi hyvinkin loppuun asti ja tulivat sushi baarin kautta hotellille aamun ensitunteina (baarithan menevät kiinni Pietarissa klo6).

Myönnettäköön että lauantaiaamuna hotellin aamupalapöydässä 9 aikaa oli vähän vähemmän matkaseuruettamme aterioimassa. Klo10 lähti käyntiin kiertoajelu Pietarin keskustassa, suomenkielisen oppaan kera. Bussimme matkustajat olivat matkan ajan hyvin hiljaisia, johtunee varmasti upeista kohteista joita kiersimme aamun koleassa säässä. Reitin varrella näimme Pietari Paavalin linnoituksen, Risteilijä Auroran (HUOM! tänne oli ilmainen sisäänpääsy!) Smolnan luostarin, Kirkon Verenpäällä sekä paljon muita upeita nähtävyyksiä. Kiertoajelun jälkeen bussi kiidätti meidät valmistautumaan venäläistä kulttuurilounasta sekä balettiesitystä varten. Venäläinen kulttuurilounas kansanesityksen kera oli aikamoinen kokemus. Saimme seurata ja jotkut meistä jopa osallistua mahtaviin performansseihin (varmasti ainakin Balalaika-Vallu jäi monen mieleen, sen verran hyvin se soitti). Safkan jälkeen tuli aikamoinen kiire Mariinski-teatterille, jonne saavuimmekin snadisti myöhässä, joutuen seuraamaan ensimmäisen osion Romeosta ja Juliasta jämäpaikoilta. Puoliajan jälkeen oli aika lunastaa oma paikka ja loppuosaa näytelmästä oli ilo seurata. Vakuuttavan balettiesityksen jälkeen 16hengen porukka porukastamme nousi Mariinskiteatterin edestä pidennettyyn luxus limousine Hummer H2:een ja lähti ajelulle. On varmasti aika ikimuistoinen elämys käydä Hummerlimusiinilla MCdonaldsissa, MCdrivea ei harmi vaan voinut käyttää kun auto ei mahtunut siihen. Ne jotka eivät Hummeriin menneet jatkoivat Pietarin yöhön, jälleen kerran, ja pieni osa porukasta jatkoi Hotellille (taas kerran allekirjoittanut oli tylsä ja oli ensimmäisenä nukkumassa ).

Sunnuntaina kaikki olivat aamupalalla skarppina ja linja-automme suuntasi keulan kohti Suomea ja Suomen rajaa klo10.10. Not So Fast! (Ne Tak Skora!), Suomeen ei kuitenkaan menty sitä nopeinta reittiä, vaan menimme rantatietä Terijoen huvila-alueen läpi pysähtyen Summan kylässä, jossa monen Suomalaisen kohtalosta on käyty kova vääntö. Alueella on suomalaisten vanhoja bunkkereita sekä suomalaisten tuntemattomien sotilaiden hautamuistomerkki. Oppaamme Bair esitteli alueen ja kertoi tarkasti tapahtumien kulusta sotavuosina.

Upean isänmaallinen hetki, täytyy myöntää, synkkä keli vielä lisäsi eläytymistä. Koleaan säähän ja alueen raskaaseen historiaan lohdutusta tarjosi monelle jo aiemmin tutuksi tullut ”Metsäkauppias” myyntiartikkeleineen. Täältä jatkoimme reilun tunnin pysähdyksen jälkeen Viipuriin, kohti tuota suomalaisten historiallisesti värikästä kaupunkia. Täällä kiersimme päänähtävyydet, Punaisen lähteen torin, Aalto-kirjaston, Pyöreän tornin ja Viipurin linnan ja kävimme nopeasti toteamassa Kauppahallissa mitä on Aggressiivinen painostusmarkkinointi Venäjällä. Viipurista ajoimme suoraan rajalle, ja siitä Helsinkiin pysähtyen vain naurettavan halvassa tax freessa ei-kenenkään-maalla ja rajahovissa. Perille Stadiin saavuttiin siinä vähän klo21 jälkeen. Matka oli erittäin onnistunut ja hauska ja opettavainen. Kiitokset tästä Bairille, Bussinkuljettajalle ja erityisesti kaikille matkalle osallistuneille. Tätä reissua voidaan muistella lämmöllä syksyn tästä vielä kylmentyessä.
Lopuksi vielä tiedotus matkalla olleille mursuille: muistakaa hakea mursupassiin tarra KY:n avokonttorista 3krs. Iida Myllymäeltä! Kuvia matkalta on ilmestynyt facebookiin kiitettävä määrä, käykää katselemassa!

Joona Alestalo