Klo on 6.25 Torstaina 13.pv Marraskuuta kun saavun KY:n eteen. Luulen jo olevani ensimmäinen paikalla (kuten matkanjohtajan kuuluukin) mutta ei, joku on sittenkin minuakin aikaisemmin paikalla, intoa puhkuen lähdössä samalle matkalle kuin 44muuta ylioppilaskuntamme jäsentä.
Pikkuhiljaa porukkaa alkaa putkahtelemaan eri puolilta ja koko matkaporukka saadaan hyvissä ajoin kasaan…tietenkin Karjaalta kotoisin oleva bussikuski on eksynyt ja tulee 10minuuttia myöhässä. Matka saadaan nopean nimenhuudon jälkeen käyntiin. Edessä on reilu 304 km matka ja rajanylitys joka vie pahimmassa tapauksessa usean tunnin. Matka käynnistyy hyvin unisissa meiningeissä, sillä puolet dösästä nukkuu, mikä on ajankohta huomioiden ihan ymmärrettävää. Kun matkaeväät on syöty, ollaan jo hyvässä vauhdissa, lähellä rajaa ja Rajahovia (ylihintainen huoltoasemaostoskeskus). Tässä pidämme puolen tunnin tauon ja jatkamme sen jälkeen rajamuodollisuuksiin.
Kuin ihmeen kaupalla, jonossa ei ole yhtään ketään ja ajamme suoraan rajanylityspaikalle. Syykin selviää oppaaltamme Bairilta. Talouskriisi on iskenyt niin pahasti Venäjää, että rekkaliikenne on hiljentynyt murto-osaan. Pääsemme rajan yli nopeammin kuin Räikkönen varikkopysäkiltä. Heti rajanylitettyämme (ilman ongelmia, propsit siitä 
) pysähdymme vaihtamaan rahaa ja ostamaan eväitä dösään, jotta matka sujuisi vähän viihtyisämmin. Ja matkahan sujuu todella viihtyisästi, sillä bussin televisiosta meitä viihdyttää Dr. Housen päättymättömät tuotantokaudet ja viiltävä kyynisyys. On se hyvä sarja, pakko myöntää. Seuraavaksi pysähdymme tankkaamaan 12litraisen dieselkoneemme, ja samalla saamme ensikosketuksen ”Metsäkauppiaaseen”. Tällä kaverilla on pieni kioski farmariauton takakontissa, kuitenkin keskittyen siihen olennaiseen: votkaan, suklaaseen, tupakkaan ja olueen. Kuin pieni kioski Sörnäisissä. Tämän pysähdyksen jälkeen alkaakin jo Pietarin miljoonakaupungin lähiöalueet ja huomaamme, että vastassa on todellinen jättikaupunki ruuhkineen. Ohi vilahtelee moderneja toimistotaloja ja neuvostoghettoja ja luxusmersuja (MB S600) tummennetuin takalasein.
Oppaamme Bair kertoilee taustatietoa Pietarista ja ympärillä olevista taloista, välissä puhutaan talouskriisistä ja Pietarin sushi-ravintola villityksestä. Kierrämme osan ruuhkasta menemällä kehätietä hotellille (Hotelli Rossiya, 3tähteä). Majoitumme hotelliin ja moni käy tässä välissä syömässä ja lähikaupassa. Ensimmäisen päivän ohjelma on kevyt, pitäen sisällään iltajokilaivaristeilyn suklaa ja skumppatarjoilulla. Pietari on upea iltavalaistuksessa, etenkin Nevajoelta katsottuna. Sadat palatsit ja upeat sipulikirkot valoineen pitävät matkaporukkamme suut auki laivan edetessä Pietarin kanaaleja pitkin. Välissä pitää väistää paria, vähän matalampaa siltaa ettei pää osu sillan kaiteeseen. Pietaria ei turhaan kutsuta Pohjolan Venetsiaksi. Risteilyn jälkeen osa porukasta jatkaa Pietarin yöhön ja osa lähtee dösällä kohti hotellia. Hotellilla kaikki menevät hammaspesulle ja nukkumaan…tai sitten laitetaan pystyyn kunnon huonebileet, villi huhu kertoo että kahden hengen huoneessa oli parhaimmillaan 25ihmistä ja tarjolla oli lentomeetwurstia (!?). Kaikki huoneet siis 2hengen huoneita, erittäin viihtyisiä. Itse menin matkaporukasta kai ensimmäisenä nukkumaan, veloitti pahasti edellisyön 5tunnin unet, (enkä tiennyt huonebileistä).
Perjantaiaamu koittaa, ja edellisyön huonebileitä ja Pietarin yöelämää käydään läpi aamiaispöydässä (joka oli monipuolinen, perinteinen ja sisältyi hintaan, NAM!) Tukevan aamiaisen jälkeen vuorossa on vaihtoehtoinen ohjelmanumero, Katariinan Kesäpalatsi, n.25km Pietarista johonkin suuntaan. Ilahduttavaa huomata että suurin osa porukasta rankasta illasta huolimatta taistelee itsensä mukaan ja matkaan lähtee n.36 ryhmämme jäsentä. Kesäpalatsi on vakuuttava rakennus pihapuutarhoineen ja ”dokausmajoineen” ja meripihka ja peilisaleineen (kyllä, keisareillakin piti olla joku dokauspaikka, jossa ördätä). Täytyy sanoa että oli ihan mukavan kokoinen ”kesämökki” Katariina suurella, toisaalta tämä on ymmärrettävää maassa, jossa yleisin häälahja aatelisten ja valtionpäämiesten keskuudessa taisi olla palatsi. Pietarissa on n.360 palatsia, ihan kiva määrä, kuulemma osa on myytävänä, kun kaikkien korjaukseen ei riitä kaupungilla rahat (vink vink KY:n edustajisto ja talouspäällikkö!).
No anyways, Katariinan Palatsi oli ehdottomasti visiitin arvoinen. Sitten vain takaisin Pietariin ja nopea käynti Hotellilla ja syömässä (nopein MCdonalds keikka historiassa, juoksupurilainen ei ole niin hyvä kun istualleen syöty). Sitten seuraavaan ohjelmanumeroon, joka on Eremitaasin kierros. Eremitaasi on kuin Louvre tai MoMa, tuhansine huoneineen täynnä mittaamattoman arvokasta tavaraa ja taidetta. Kannattaa olla enemmän aikaa kun 3 tuntia ja HYVÄ OPAS. Itse eksyin ryhmästämme ja päädyin pienen tehoryhmän kanssa kiertämään Eremitaasia ja melkein lensin ulos museosta kun herätin kovalla äänelläni vahingossa vihaisen vartijamummon. Näitä Guard Grannyjä oli museon jokainen huone täynnä. Asiaa ei tietenkään edistänyt kielimuuri, onneksi tajusin vaihtaa huonetta ja lopettaa viiltävän analyysini ennen kuin mummolta meni hermot. Eremitaasin jälkeen oli vapaa-aikaa Pietarin keskustassa. Keskustassa sompailun jälkeen nopea visiitti hotellille ja siitä ryhmässä baariin kätevästi bussilla. Baarina toimi Rossi’s aivan pääkadun (Nevski Prospekt) vieressä. Allekirjoittanut lähti taas ensimmäisten joukossa hotellille, taksilla halki öisen Pietarin, mukava matka, vaikka ei reitti ollut yhtään tutun oloinen, ontuvalla Venäjän kielen taidolla saattoi harjoittaa myös alkeellista kommunikaatiota pelkääjän paikalta. Villit huhut kertovat että osa porukasta jatkoi hyvinkin loppuun asti ja tulivat sushi baarin kautta hotellille aamun ensitunteina (baarithan menevät kiinni Pietarissa klo6).
Myönnettäköön että lauantaiaamuna hotellin aamupalapöydässä 9 aikaa oli vähän vähemmän matkaseuruettamme aterioimassa. Klo10 lähti käyntiin kiertoajelu Pietarin keskustassa, suomenkielisen oppaan kera. Bussimme matkustajat olivat matkan ajan hyvin hiljaisia, johtunee varmasti upeista kohteista joita kiersimme aamun koleassa säässä. Reitin varrella näimme Pietari Paavalin linnoituksen, Risteilijä Auroran (HUOM! tänne oli ilmainen sisäänpääsy!) Smolnan luostarin, Kirkon Verenpäällä sekä paljon muita upeita nähtävyyksiä. Kiertoajelun jälkeen bussi kiidätti meidät valmistautumaan venäläistä kulttuurilounasta sekä balettiesitystä varten. Venäläinen kulttuurilounas kansanesityksen kera oli aikamoinen kokemus. Saimme seurata ja jotkut meistä jopa osallistua mahtaviin performansseihin (varmasti ainakin Balalaika-Vallu jäi monen mieleen, sen verran hyvin se soitti). Safkan jälkeen tuli aikamoinen kiire Mariinski-teatterille, jonne saavuimmekin snadisti myöhässä, joutuen seuraamaan ensimmäisen osion Romeosta ja Juliasta jämäpaikoilta. Puoliajan jälkeen oli aika lunastaa oma paikka ja loppuosaa näytelmästä oli ilo seurata. Vakuuttavan balettiesityksen jälkeen 16hengen porukka porukastamme nousi Mariinskiteatterin edestä pidennettyyn luxus limousine Hummer H2:een ja lähti ajelulle. On varmasti aika ikimuistoinen elämys käydä Hummerlimusiinilla MCdonaldsissa, MCdrivea ei harmi vaan voinut käyttää kun auto ei mahtunut siihen. Ne jotka eivät Hummeriin menneet jatkoivat Pietarin yöhön, jälleen kerran, ja pieni osa porukasta jatkoi Hotellille (taas kerran allekirjoittanut oli tylsä ja oli ensimmäisenä nukkumassa ).
Sunnuntaina kaikki olivat aamupalalla skarppina ja linja-automme suuntasi keulan kohti Suomea ja Suomen rajaa klo10.10. Not So Fast! (Ne Tak Skora!), Suomeen ei kuitenkaan menty sitä nopeinta reittiä, vaan menimme rantatietä Terijoen huvila-alueen läpi pysähtyen Summan kylässä, jossa monen Suomalaisen kohtalosta on käyty kova vääntö. Alueella on suomalaisten vanhoja bunkkereita sekä suomalaisten tuntemattomien sotilaiden hautamuistomerkki. Oppaamme Bair esitteli alueen ja kertoi tarkasti tapahtumien kulusta sotavuosina.
Upean isänmaallinen hetki, täytyy myöntää, synkkä keli vielä lisäsi eläytymistä. Koleaan säähän ja alueen raskaaseen historiaan lohdutusta tarjosi monelle jo aiemmin tutuksi tullut ”Metsäkauppias” myyntiartikkeleineen. Täältä jatkoimme reilun tunnin pysähdyksen jälkeen Viipuriin, kohti tuota suomalaisten historiallisesti värikästä kaupunkia. Täällä kiersimme päänähtävyydet, Punaisen lähteen torin, Aalto-kirjaston, Pyöreän tornin ja Viipurin linnan ja kävimme nopeasti toteamassa Kauppahallissa mitä on Aggressiivinen painostusmarkkinointi Venäjällä. Viipurista ajoimme suoraan rajalle, ja siitä Helsinkiin pysähtyen vain naurettavan halvassa tax freessa ei-kenenkään-maalla ja rajahovissa. Perille Stadiin saavuttiin siinä vähän klo21 jälkeen. Matka oli erittäin onnistunut ja hauska ja opettavainen. Kiitokset tästä Bairille, Bussinkuljettajalle ja erityisesti kaikille matkalle osallistuneille. Tätä reissua voidaan muistella lämmöllä syksyn tästä vielä kylmentyessä.
Lopuksi vielä tiedotus matkalla olleille mursuille: muistakaa hakea mursupassiin tarra KY:n avokonttorista 3krs. Iida Myllymäeltä! Kuvia matkalta on ilmestynyt facebookiin kiitettävä määrä, käykää katselemassa!
Joona Alestalo